Uintia ja lenkkeilyä

Meidän uusi kaveri Bella, omistajansa kanssa kutsui meidät lenkille heidän maisemiinsa. Siellä saimmekin koko iltapäivän kulumaan kun meille tarjoiltiin kahveet vielä sitten lenkin päälle :) Maisemat olivat hienot ja uimaankin pääsi aina välillä. Tässä alla hieman kuvasarjaa päivän lenkistä, kännykällä otettuina, olkaa hyvät:

Peetu lenkin alkumetreillä, hieman arveluuttaa kun on ihan oudot maisemat.

Tarkistus vielä yläilmoihin kun takana olevasta voimalasta kuului huminaa, ettei se ääni vain ylhäältä kuulunut. No, ei Peetu pahemmin ääniä pelännyt tässä vain viivyttelin hieman kun halusin siitä kuvia kun toiset jo meni edellä :)

Nyt on katseen suunta oikea, sinne missä muutkin menevät.

Pian jo saavuimmekin paikkaan jossa pääsi uimaankin. Tässä ensin tarkistellaan maastoa rannassa.

Kiinnostus heräsi nopeasti vettä kohden, siellähän lenteli vaikka minkälaista lintua. Mutta ne ovat saavuttamattomissa, mennään sitä vastoin vain pulikoimaan ;)

Ja eikun menoksi veteen koko konkkaronkka!

Kuvan rajaus tarkoituksella Peetun takaa, vesi tekee hienon vanan kun Peetu kahlaa vedessä, kuin laiva joka lähtee satamasta :)

Tämä laiva ei aja karille - sillä on selvä suunta. Jokin haisu johdatti Peetun kivelle, siinä on varmaan jokin lokki tai muu lintu huilannut.

Kenties jokin herkullinen lintu...

Nella tutkailee mitä vedessä voisikaan tehdä...

Emännän jalkoihinhan sitä on hyvä tulla ravistelemaan kun on käynyt uimassa... Kiitos!

Ei muutakuin uudelleen kahlaamaan!

Välillä voi aina käydä rantaheinikossa juoksentelemassa ja taas on suunta kohti vettä.

Kaverini heitti koirille keppiä veteen, jota Nella kyllä hienosti nouti. Bellakin meni ihan vahingossa lähes uimaan kun Nellan perässä innostui veteen.

Nella odottaa että keppiä heitetään. Peetu antoi suosiolla kaverien noutaa keppejä, se ei niin uskalla lähteä uimaan jos ei jalat enää otakaan pohjaan. Tuolla tavalla se tykkää kahlailla vedessä, kun se kuvassa tekee, turvallisesti "jalat maassa".

 

Ja voihan sitä veden varassa vain seistäkin niin vilvoittaa mukavasti :)

Vedessä tutkailua...

Sitten on aika yrittää ainakin kuivatella itseään kun on tultu uimasta. 

Peetu on korkeammalla töyräällä kuin minä kuvasin sitä, näyttää hassulta kun se kurkottaa kohti ja jalat ovat pienet ja pää näyttää suurelta :)

Uitettu koira. Tai ainakin kahlaamassa käynyt :)

Olivat ne tytötkin pois vedestä, tässä jo tutkaillaan mikä maastossa tuoksuu.

No, ainakin veden rajassa jos ei enää ihan vedessä :)

Ja taas on kuivattelua rannassa. 

Kiva päivä ja kiva lenkki, erilaisissa maisemissa. Lopuksi pääsimme ihailemaan poroja aitauksen takaa ja kyllä ne olivatkin kauniita. Nella tunsi selvää kutsumusta kyseisiin eläimiin ja Peetukin oikein istui katsomaan että mitäs nämä ovat, vaikka poropari alkoikin sitten vetäytyä metsän suojiin omassa aitauksessaan. Kiitos Bellan omistajalle uusien lenkkimaastojen tutustumiskierroksesta!

Vappuriennoissa

Hauskaa Vappua!!

Meidän vapunviettoon kuului todellakin "rientoa" jos se sana kuvaa sitä menoa josta Nella ja Bella pitivät taasen huolta. Veimme Bellan ja omistajansa meidän metsämaastoihin lenkille ja siellä taas koiratytöt pitivät yllä kovaa menoa. Me Peetun kanssa tyydyimme aikalailla katselemaan sivusta, mitä nyt Peetukin vähän peltoaukealla kiihtyi pieniin juoksupyrähdöksiin. Lenkin jälkeen tarjosin lenkkikavereille munkkikahvit vapun kunniaksi :) 

Alla on kuvia lenkiltä, ne on kännykällä ja moni vasten aurinkoa otettuja, mutta ihan hyviä kuvia silti :)

Peetu tarkkailee tyttöjen touhuja.

Melkein kuin kilpasiskot lähtöviivalla, tytöt odottaa lähtölaukausta ;)

Peetu nuolee märkiä jalkojaan.

Tämä maankaivuu osoittautui suosituksi hommaksi aina kun pysähdyimme lenkin aikana.

Bella kurkotti juuri sopivasti päätän, tai sitten kuvaajan sihti oli vähän huono... 

Peetu tutkailee Nellan touhuja läheltä, ihan iholta.

Tutkimista edelleen...

Tutkitaan koko porukalla!

Tässä paikassa riitti tutkailtavaa ja kaivettavaa.

Bella ja pajunkissat.

Kaveritapaaminen

Kevät sulatti lumet ja meillä oli tapaaminen samalla pellolla jossa vielä toista kuukautta sitten tarvoimme polvia myöden lumessa. Nyt oli sitten vain hieman kuraista, mutta se ei menoa haitannut! 

Mukana olivat Peetu, Bella ja Nella. Kiitän Hannaa ja Jarmoa (Bellan omistajat) kuvista, ovat ne niin upeita ja nehän täytyy saada muidenkin ihasteltavaksi!

 Kuraa syönyt, mutta kaunis Peetu.

 Peetu ja Bella. Jotain totista asiaa täytyy olla,
kun Peetulla noin silmät "selällään" :)

"Mitä sä oot tänään syöny...
tuoksuu ihan eriltä mitä mä oon saanu..."

Peetu sekä kauniit tytöt Nella ja Bella.

Tyttöjen tanssikuvioita ilmeisesti :)

Peetu ja Bella. Siinä ovat 5 ½ vuotias
sekä nelikuinen bernikomeus vierekkäin.
Kokoeroa vielä jonkun verran :)

No jos istuvaltaan näyttäisi edes vähän isommalta :)

Mee sää eeltä, mää tuun kyllä perässä!

Aivan kuin Peetu yrittäisi "piiloutua" heinikkoon.
Kyllä sitä väsyttikin, kun oli menoa ja juoksua kerrakseen.

Nella pitikin vauhdista huolen ja Bella pääsi
juoksemisen makuun.

 

 Tyttöjen irrottelua.

"Pikkukoirat".

Ja meillä kaikilla oli nii'in muukaavaa...

Tähän loppuun on ihan pakko hiljentyä muistelemaan
edellistä kertaa, jolloin meidän kaikkien kaveri Luka-berni oli
vielä luonamme samalla pellolla, samassa tapaamisessa.
Luka juoksee nyt vihreimmillä niityillä ja loistaa meille
kirkkaana tähtenä koirien taivaalta.
*Olit meille kaikille rakas*

Hyvää Pääsiäistä!

Pääsiäistervehdys kaikille Peetun blogia seuraaville!

Meillä päin nämä pääsiäisnoidat kulkevat lauantaina pääsiäisenä ja trulleja varten piti tuunata suklaamunat pieniksi lahjoiksi, sellofaania ja rusetti päälle. Niitä onkin tässä aamupäivän mittaan jo kulkenut toista kymmentä. Peetu ottaa jo vuosien kokemuksella trullit rauhallisesti vastaan, ilmoittaa vain meille että joku olisi ovella ja sitten se ihmettelee ikkunasta kun lähtevätkin samantien pois.

Kuvassa tietenkin Peetu taustalla omassa nurkauksessaan jossa se makaa jos se ei ole omalla sohvallaan nukkumassa. Sinisessä korissa on pääsiäismunat odottamassa vielä trulleja. Ruukkunarsissin toi viime viikolla työkaverini, kun olivat pulkanvedossa meillä. Tuon rairuohomaljan saimme myös viime viikolla kun olimme halikeikalla. Tuo oksakoukero on ostos muutaman vuoden takaa markkinoilta, sen saa tuunattua aina vuodenajan mukaan, jouluna siinä roikkuu jokin joulukoriste. Nyt siinä on muutama koristemuna ja tiput kyljessä.

Peetu ja Peetun matto. Se tietää vaikka mihin laitat tuon maton, ja sanot sille että "matolle" se menee siihen ja odottaa herkkuja :) Hyvä käyttää kuvauksissa niin se tietää missä on poseerattava.

Mahtavatko trullit virpoa Peetulle jos oikein kauniisti odottaa?

Pulkanvetoa

Peetu pääsi pitkästä aikaa vetohommiin. Edellisestä vetokerrasta on jo muutama vuosi aikaa (!), sillä eipä ole ollut paljoa pikkuväkeä vierailulla. Tokihan meillä on ne omat kärryt ja vielä joskus aion viedä paperinkeräyspisteelle keräyspaperit Peetun vetämänä perille.

On tainnut vuodet tehdä Peetuunkin tehtävänsä, sillä niin rauhallisesti se otti tämän vetohomman, vaikka edelliskerrasta tosiaan on jo muutama vuosi. Ajattelin itse ensin että kuinkahan poukkoileva se on kun otan aisat esiin ja tuleekohan vetohommasta kilpaa vetämistä tms... Mutta katin kontit! Peetu yllätti taas jälleen kerran kuinka kauniisti se käyttäytyi työkaverini tullessa kylään pian 3-vuotiaan tyttärensä kanssa.

Puin Peetulle ennen vieraiden saapumista valjaat päälle ja odoteltiin siinä ulkona heitä. Jo näitä valjaita laittaessa Peetu rauhoittui kuin patsas ja antoi laittaa valjaan nyörejä kiinni... Yleensähän Peetu käyttäytyy vieraiden lapsien seurassa vähän arkaillen, mutta tämä tyttöhän oli Peetulle heti kaveri ja mehän lähdimme sitten kylänraitille vetämään pulkkaa. Käänsimme useat päät ja katseet!

 Pyörätiellä pääsi vielä nipin napin kun reunassa oli vielä lunta.

 Sivukujilla ja asutusalueen väleissä oli vielä kunnolla lunta ja pääsi helposti pulkan kanssa. Älkää yhtään katsoko kuvassa näkyvää liikennemerkkiä, en minäkään tainnut tuossa vaiheessa paljoa siihen katsella, siitä vain nyt pääsi hyvin menemään... ;)

Täytyy kyllä sanoa että tämä vetohomma on näillä sveitsiläisillä verissä. Ei haittaa pitkä taukokaan vetohommia, se tuntuu olevan ainakin Peetulle kutsumus, niinkuin metsästyskoiralle metsälle pääsy.