torstai 28. marraskuuta 2013

Uusi tuttavuus

"Hellanlettas sentään" - oli varmasti ensimmäinen ajatus kun tämän uuden tuttavuuden kanssa näimme ensimmäistä kertaa. Vanha ystäväni, jonka tulin tuntemaan jo Luka-bernin kautta otti nyt edesmenneelle esikoiskoiralleen seuraajan ja me treffattiin sitten koirien kanssa. Heh, täytyy hehkuttaa, että pienokaisen omistaja sanoi että Peetu oli tähän astisista kaikkein rauhallisin ja vähiten pelottava ensituttavuus ;)

Kävimme pienellä lenkillä ja alla pari kuvaa:

Tässä Hän on, Peetun uusi kaveri Lyyli (Mettänpeikon Kalligra Fia). Ikää Lyylillä on tässä noin 10 viikkoa.

Ison bernin touhut kiinnostivat pientä alokasta :)

 
Lenkin jälkeen juotiin kahveet ja koirat huilasivat lenkin päälle.

Lyyli oli kiinnostunut olemaan Peetun lähellä, mutta Peetu ei ihan ihokosketus läheisyydestä piittaa kenenkään kanssa, joten pieni välimatka ihmetytti varmaan Lyyliä, kun ei iso karhu ottanutkaan kainaloon...

Vielä on maailmassa monta, ihmeellistä asiaa...

Peetun ajatuksia olivat varmaan että pitääkö mun olla muka joku aikuisen roolimalli tässä hetkessä. Peetukin innostui leluista kun Lyyli ja Nella kantoivat joitain meidän leluja ja sekin oli innoissaan tyttöjen leikeistä.

Peetun näkövinkkelistä.

Nella harrastaa meillä ruokapöydän alla lepäämistä.

Eipä sitä Peetuakaan jaksanut koko aikaa ihmetellä, 
uni painaa pienen Lyylin simmuja.

Ja kunnon tirsat se likka ottikin.

Lyyli hivuttautui lähemmäs makaavaa Peetua, ja kyllä ne noinkin näköjään tykkäsivät lepäillä.

Peetun tyypillinen makuuasento lattialla jos ei olla nukkumassa.

Sitten havahduttiin oven ääneen...

Lyyli oli myös ovella katsastamassa mutta vähän taaempana mitä ne isommat kaverukset oikein touhottaa siellä ovella tulijaa.

Kyllä sieltä joku talon asukki vielä töistään kotiutui, ja sitä eväspussia piti nuuskia  olisiko siellä mitään tarjottavaa. 

Peetu oli tapansa mukaan innoissaan kotiväen paluusta ja täpyytti jaloissa niin ettei päässyt Lyyli kun katselemaan takaa että joku uusi ihminen sieltä tuli.

Sitten mentiinkin taas lepäämään, Peetun paikka jonne Lyyli seurasi Peetua. Tarkkailee että mites kuuluu nyt sitten olla.

Okei, eli näin pää jalkojen väliin ja takajalat hivenen sivulle. Näin siis makoillaan tässä sun nurkassas.

Mukavia hetkiä tälläisen pienen paaperon kanssa varmasti riittää ystävälläni ja kehitystä on kiva seurata kun tapaamme aina silloin tällöin.