Joulun muisteloita

Joulu vietettiin muutaman päivän vapaapäiväputkella ja siinä ehti kovasti syödä, käydä sukuloimassa, syödä, huilia, syödä, ulkoilla, syödä, nauttia kynttilöiden valosta, niin ja muistinko mainita syödä?! :)

Kävimme aattona valmiissa pöydässä syömässä sukulaisissa ja kahtena päivänä olimme kotosalla ja kävimme pienellä retkellä joulupäivänä. Mukaan pakattiin lämmintä glögiä, suklaata ja mantelilastut. Kovassa pakkasessa riekuttiin umpilumessa ja sitten tarkeni mukavasti istua taukopaikalle ja nauttia glögit ihan ulkosalla. Peetulle pakattiin kuivattua kananfilettä retkelle taukopalaksi.

Niin ja kerroinhan aiemmassa tekstissäni, että Peetu on ollut mielettömän kiltti tänä vuonna ja sille oli tietenkin joululahjoja! Paketeissa oli yksi röhkivä pehmo ja muissa oli puruluita nautittavaksi. Alla kuvasarjaa aaton lahjapemistyksistä:

 

Lahjapaketista alkoi paljastua pinkki possu.

 Sitähän piti ensin tutkia hellävaroen.

Tutkia kunnolla mikä otus se oli joka paketista paljastui ja miltä se tuoksui...

No, eihän sitä sen enempää malttanut tutkailla, kun oli muitakin paketteja ja ne alkoi tuoksua nenään houkuttelevimmilta ja niistä paljastuikin niitä puruluita.

Hienosti Peetu repi paperit erilleen.

Ja naatiskeli paketin sisällöllä.

Puruluiden syönnin päälle alkoi possun retuutus.

Kuvista ei näy se ilakointi niin hyvin kuin Peetu viskoi possua sivulta toiselle. Tässä kuvassa ainakin "tukka hulmuten" possu saa kyytiä.

Possun sisältä kuului röhinää kun sitä puri oikeaa kohtaan, sitä oli kiva jänkyttää ja saada ääni aikaiseksi.

Tässäkin possu saa kyytiä, tyytyväiseltä näyttää lahjan saaja :)

Tuutilullaa leikin päälle possu kainalossa...

Joulupäivänä kävimme siellä meidän retkellämme. Paikka oli sama jossa kesälomallamme kävimme kahvit termarissa mukana ja Peetu sai silloin nakkeja evääkseen siellä. Paikka oli Ylistaron Malkakoski, joka on kaunis paikka niin kesällä ja täytyy sanoa että kyllä talvellakin.

Kuvat ovat hieman sinisävyisiä alkavan 

hämärän vuoksi ja kuvat on napattu kännykällä.

Punaista glögiä ja suklaakonvehteja, Peetulle kanafilettä.

Tiellä meni hauskat jäljet, "heikun keikun"...

Ne oli Peetun!

Tuntuu että kaikki bernit ovat samannäköisiä

 kun niistä ottaa juoksukuvan?!

Oikein hyvää Uutta vuotta 2013 kaikille!!

Joulutervehdys!

Joulu lähestyy ja Peetu on ollut tänä vuonna erinomaisen kiltti. Ettehän kerro sille, mutta pukki tuo Peetullekin paketteja jouluna! Vuosikin lähenee loppuaan, ja sitten on aika taas aloittaa uusi toiveikas vuosi.

 

"Tonttu pieni palleroinen,
veitikka tuo iloinen.
Silmät suuret tuikkien,
luokses saapuu hiipien.
Tuo joulumielen lämpöisen,
halauksenkin pehmoisen."

Peetu kiittää menneestä hali-bernivuodesta ja ensi vuonna halimme jälleen! Samalla toivotamme kaikille oikein mukavaa 

Joulunaikaa ja Toiveikasta Uutta Vuotta 2013! 

Joulun valmisteluja

Piparien leipominen kuuluu varmasti monen joulunvalmisteluihin. Itse en mikään hirmu pipareiden syöjä ole, mutta kun kaupasta löytyi tälläinen piparimuotti, se oli ihan pakko ostaa ja tehdä jo senkin takia pipareita.

 

Siis koirataloudessahan syödään vain koiranmuotoisia pipareita!

Näitä siis paistelin itsenäisyyspäivänä ja kävimme illan tullen sitten omassa pihakodassamme näitä nauttimassa ja lämmitimme siellä kattilassa vielä glögitkin kyytipojaksi. Siitä pihakodasta sai todella tunnelmallisen kun laitoin sinne jouluvalot, ne toimii muutoinkin valoina pimeän aikaan, mutta nyt kun asensin niitä niin että ne näkyvät ulos sen ikkunoista se on kuin pieni tontun maja jossa on todella kutsuva joulutunnelma :) Ja asuuhan siellä oma tonttukin, ihan oikeasti kodan nurkassa on oma kotatonttu!

Kuulumisia

Joulukuuta porskutetaan täyttä vauhtia. Jouluvalmisteluita on ehditty kivasti tehdä tällä viikolla kun otin "omaa lomaa" töistä. Hieman koristeluita ja joitan leipomisaskareita olen tehnyt. Ja tietenkin perinteiset joulukorttikuvaukset suoritettiin tänäkin vuonna Peetusta. Kilteimmille jouluposti tuo sitten kortin tai sähköpostikortin samaisesta kuvasta myöhemmin :)

Tuossa marraskuun alkupuolella kävimme ystävämme kanssa metsälenkillä ja "kuvaajakin" lähti matkaan, joten saimme vähän kuvamateriaaliakin taas pitkästä aikaa...

Lenkillä olivat siis Peetu ja Luka, kuvia pojista alla:

 

Polkua peräkkäin...

 

 Heii pojaaat, täälä olisi hyväskää tarjolla...

 

Hei, ei mennäkään siitä kun on noin märkää...

 Pojat kalliolla.

 

Hienosti seistenkin. Peetu on tietenkin alempana,
joka vielä tehostaa sitä kuinka pieni se on :)

 

Tällä tavoin saa vähän tasapainoa koirien kokoeroon, kun
laittaa Peetun korkeampaan kohtaan :)

 

Maailman kaunein pää!

 

Silloin menee Peetukin vakavaksi, kun alkaa jännittää...
Alkoi kuulua lentokoneen ääntä ja se pisti vähän mietteliääksi.

 

Lukaa ne ei äänet häiritse, harmi ettei Peetu osaa "ottaa
mallia" tai turvautua toisen rauhalliseen käytökseen kun sitä alkaa
jännittää.

Mitäs meille sitten muuta, hieman on saatu lunta meidänkin alueelle ja sehän näitä koiria miellyttää. Peetuhan on sellainen lunta rakastava berni, että lenkillä ainakin jossain vaiheessa on ihan pakko päästä ottamaan lumipesut, eli piehtaroida siinä hangessa. Yleensä se tapahtuu heti ovesta astuttaessa pihalle ja siitä suoraan nurmikolle ja selälleen!

Karvanlähtö on ollut poikkeuksellista, sitä on nimittäin lähtenyt niin paljon että koira näyttää puolet hoikemmalta kuin se esim. näissä kuvissa on. Alkasi jo hieman mietityttää että mistä moinen voisi johtua, onhan kastraatiostakin nyt jo yksi kokonainen talvikausi takana... Karvaa siis on lähtenyt pohjavilloista ihan päällikarvaa myöten. Ihan kun takareittäkin taputtaa tuntuu että iholle vain läpsyy käsi. Kalju se ei kuitenkaan ole, karvaa on vain lähtenyt enemmän kuin koskaan ennen.

Kuukausi tulee siitä kun käytiin anaalirauhasten tyhjennyksessä. Nyt sitä tuntuu vaivaavan ne taas. Voiko ne oikeasti täyttyä niin nopeasti että alkavan jo kuukauden päästä vaivata... Voivat ilmeisesti. 

Pakko laittaa tähän loppuun vielä kaunis muisto, joka elää rakkaalle kissallemme jonka oli aika siirtyä kissojen taivaaseen noin kuukausi sitten, päätös oli meille raskas. Peetukin sitä vähän kaipaili, miksei, olivathan ne niin hyvin toimeen tulleet kaverukset!

Synttärisankari 31.10.

Viisi vuotta täyttävällä Peetulla on tänään synttärit! Päivä otettiin vastaan samoissa merkeissä kuin mikä tahansa muukin päivä, sillä olihan arkipäivä kyseessä ja isäntäväellä työpäivät edessä. Mutta koirahan rakastaa rutiineja joten hieman juhlistettiin sitten kun illalla pääsimme takaisin töistä kotiin!

Hienosti venyy Peetu! Pitäähän sitä venytellä huolella kun on päivätorkut ottanut.

 

Joo'o, on tainnut vahtikoira nukkua vartiovuorossaan kun noin haukotuttaa vieläkin... ;) No ei se mitään, ainahan ne koiran aistit on valppaina vaikka vähän nukkuisikin!

 

Peetu se on semmonen rauhaa rakastava "lössykkä" ja mukavuuksiakin se on alannut enemmän arvostaa. Aikoinaan se otti sille sallitun sohvan nukkumapaikakseen ja siellä se edelleen yönsä ja varmaan osan päivästäänkin nukkuu. Sohvan päällä on aina joku huopa suojaamassa sohvaa lialta, ja se lämmin ei tunnu siinä kohtaa haittaavan vaikka viileästä tykkää kuitenkin enemmän. Hieman on pelkoa tiettyjen asioiden suhteen tullut lisää, ja nuo kaikki ylhäältä päin tulevat äänet aiheuttavat aina epäilystä ja panikointia. Viime kesän ukkoskelit ja jatkuvat sateet vielä myrskyineen sai Peetun hieman pelkäämään tai ainakin hermostumaan jo pelkästä kovasta vesisateesta...

Synttäripäivän lounas Peetulle tarjoiltiin maksalaatikolla ja sen omalla herkkupuurolla höystettynä kera norminappuloiden. Jälkkäriksi se sai sitten loppuillaksi pureskeltavaa ydinluusta. 

Viisi hienoa vuotta Peetu siskoineen siis täyttää tänään ja lähetämmekin heille hännän ja koko koiran heilutukset, hännän niin hurjasti bernimäisesti heiluen!! Rakkaita terkkuja siis Iitalle uuden berninalun Allun kanssa ja Sintulle sinne Viljan vierelle!!

   

Syksyn väriloistoa

Lokakuuta mennään jo kovaa vauhtia ja blogissa ei paljoa ole tapahtunut. Meillä on aivan selvästi kuvaaja "lomalla" tai sitten hänellä on muita kiireitä kuin kiikuttaa kameraa meidän perässä mihin menemmekään! :)

Mutta hiljaiselosta huolimatta täälä blogin puolella meille kuuluu ihan hyvää. Syksy tuli ja ihanan viileät kelit. Mutta silti täytyy sanoa että Peetu on alannut nauttia aina vain enemmän sisätiloissa olemisesta. Kesällä jonkin verran jäi mielellään terassille illalla makoilemaan kun oli viileää.

Mutta tämä poika on sokerista! Meillä kun ei ole terassilla kattoa ja yhtenäkin kertana kun se jäi terassille ja sadekuuro yllätti, ei mikään rankkasade edes, vaan ihan ripsutellen tuli vettä kuulimme pienen raapaisun ovesta. Ja menimme katsomaan ja huomattiin että vähän oli piskotellut ja alannut sataa niin siinä Peetu seisoi oven takana hyvin tiiviisti odottamassa että pääsisi sisälle... Peetusta on kyllä tullut täysin "sohvaperuna", täytyy sanoa.

Siinä on ollut monesti lenkilläkin ihmisillä naurussaan pitelemistä kun menemme tuolla pyöräteillä ja tämä poika on päättänyt että "tämän lenkin suunta vois olla jo kotia kohti" niin sen ilmeestä jo näkee että kohta se kellahtaa selälleen ja jos on ruohikkoa se piehtaroi siinä kuin hevonen jalat nykien kohti taivasta, mutta jos on asvalttia se makaa siinä jalat kohti taivasta ihan paikallaan ja odottaa "että sano nyt jotain ja mä sitten tästä nousen"... On se kyllä aika hassu tapaus!

Muutamia kuvia saatiin otettua tuossa viikonloppuna kun sade taukosi edes hetkeksi. Sadettahan täälä pohjanmaalla on nyt tullut ihan tulviksi asti, huh huh...

 

Vielä on lehdet puissa ja kaunista ruskaakin jonkun verran.

 Tämä kuva ihan vain hauskan ilmeen takia.

Kylläpä on tarkkaavainen ilme.

Kodan "vartija".

Ei ihan tv-viihdettä mutta melkein...

Peetu katsoi kuin tv:tä uunia kun siellä paistui sen omaa herkkupuuroa.

 

Puuroaines on marketeissa myytävää Oscar-puuroaineseosta, johon sitten herkkuja sekaan ja paistumaan muutamaksi tunniksi uuniin. Meidän herkkuseos ei kummempia sisällä puuroaineksen lisäksi kuin jauhelihaa ja rutkasti valkosipulia sekä vettä paistoliemeksi. 

Tuoksu on kyllä uunista ihan ihmisenkin mieleen ja tätä "esitystä" kyllä Peetukin tykkää odotella ja tarkastella ihan näköetäisyydeltä :) Tuota puuroa aina silloin tällöin kokkailen ja laitan annospusseina sitten pakastimeen seuraavia käyttökertoja varten. Niitä sitten nappuloiden kanssa vähän kuin erimakua tuomaan aina välillä, lämmitettynä ruuan joukkoon aivan ykkösherkku meidän Peetulle :)

Ja tuodaan nyt tänne uudenkin blogin puolelle kuva meidän kaveruksista yhdessä, tämä parivaljakko siis karvoittaa meidän huushollia lattiatasolta aina sohvien selkämyksille saakka... Kukin saa itse arvioida sitten missä tasossa kumpikin tätä työtään tekee ;)

 

Peetu ja Vilma