Mutta hiljaiselosta huolimatta täälä blogin puolella meille kuuluu ihan hyvää. Syksy tuli ja ihanan viileät kelit. Mutta silti täytyy sanoa että Peetu on alannut nauttia aina vain enemmän sisätiloissa olemisesta. Kesällä jonkin verran jäi mielellään terassille illalla makoilemaan kun oli viileää.
Mutta tämä poika on sokerista! Meillä kun ei ole terassilla kattoa ja yhtenäkin kertana kun se jäi terassille ja sadekuuro yllätti, ei mikään rankkasade edes, vaan ihan ripsutellen tuli vettä kuulimme pienen raapaisun ovesta. Ja menimme katsomaan ja huomattiin että vähän oli piskotellut ja alannut sataa niin siinä Peetu seisoi oven takana hyvin tiiviisti odottamassa että pääsisi sisälle... Peetusta on kyllä tullut täysin "sohvaperuna", täytyy sanoa.
Siinä on ollut monesti lenkilläkin ihmisillä naurussaan pitelemistä kun menemme tuolla pyöräteillä ja tämä poika on päättänyt että "tämän lenkin suunta vois olla jo kotia kohti" niin sen ilmeestä jo näkee että kohta se kellahtaa selälleen ja jos on ruohikkoa se piehtaroi siinä kuin hevonen jalat nykien kohti taivasta, mutta jos on asvalttia se makaa siinä jalat kohti taivasta ihan paikallaan ja odottaa "että sano nyt jotain ja mä sitten tästä nousen"... On se kyllä aika hassu tapaus!
Muutamia kuvia saatiin otettua tuossa viikonloppuna kun sade taukosi edes hetkeksi. Sadettahan täälä pohjanmaalla on nyt tullut ihan tulviksi asti, huh huh...
Vielä on lehdet puissa ja kaunista ruskaakin jonkun verran.
Tämä kuva ihan vain hauskan ilmeen takia.
Kylläpä on tarkkaavainen ilme.
Kodan "vartija".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti