Syysretki

Kuten jo kesälomalla kävimme luontoretkellä, päätimme vielä syksyllä lähteä päiväretkelle luontoon ja tällä kertaa suuntasimme Seitsemisen kansallispuistoon. Tämä oli myös kesälomaretki, sillä säästimme syksymmälle yhden lomaviikon ja sehän sopi keleiltäänkin tälläiseen mukavaan päiväpatikkaretkeen. Eväät pakkasimme tällä kertaa omiin reppuihin, sillä matkaa oli taivallettavana hieman pidempään joten emme "rasittaneet" Peetua repunkannolla tällä kertaa. 

Alla kuvia Seitsemisestä, jossa kävimme 3.9.

Kauniita lehtimetsäpolkuja alussa.

Pitkospuilta tutkailtiin maastoa.

 

Ladossa käytiin tutustumassa.

 Maastoisessa paikassa oli pitkät portaat.

Jotka tulimme rauhallisesti alas.

Reitin varrella oli leiriintymispaikka kauniin metsälammen rannalla.

 

Mutta me emme tarvinneet nuotiota leiripaikalta, sillä meillä oli Trangia-keitin mukana jolla lämmittelimme eväämme ja nautimme ne luonnon helmassa.

 

 

Tarkkana siinä Peetukin seuraa kun evästä on tulella :)

 Lämmin oli, ja huilitauko evästuokiolla teki hyvää.

Eväät oli nautittu ja matka jatkui. Metsäpolulla tietenkin poseeraukset.

Ja takaisin emännän luo.

Sammaloitunut kivikin otettiin korokkeeksi poseerauksille.

Reitin varrella oli toisetkin rappuset sekä kauniita kelottuneita puita.

Nyt kavutaan rappuset sitten ylöspäin.

Arvaa, kumpi ensin ylhäällä :)

Seitsemisessä on vanhoja kilpikuorisia mäntyjä.

Ihastellaan puolin ja toisin.

Soisemmassa maastossa oli taas pitkospuita.

Lähellä parkkipaikkaa oli lammashaka. Tullessamme kohteeseen aluksi Peetu ei nähnyt lampaita, mutta kuuli niiden määkimisen ja sitä alkoi se hieman pelottaa. Lähdimme sitten retkelle ensin, ja lopuksi kävimme aidan luona katsomassa lampaita kun olivat lähempänäkin. Peetu katseli niitä todella rauhallisesti, vähän vinkui että olisi varmaan halunnut päästä lähemmäs mutta lampaat eivät tulleet aidalle katsomaan meitä.

Näytti ihan siltä, kuin se olisi ollut jossain paimennustilassa, sen verran tarkoin se katseli lampaiden touhua. Olisiko jokin paimennusgeeni hieman noussut pintaan?

Reppu ja reissumies

Pitkästä aikaa kuvasatoa tarjolla kun kävimme kesälomaretkellä Kristiinankaupungissa, tarkalleen ottaen luonnonsuojelualueella nimeltä Tiilitehtaanmäki-Pohjoislahti.

Mukaan lähti meille jo tutuksi tullut Bella omistajiensa kanssa. Pakkasimme mukaan eväät itselle kuin Peetullekin. Ehtona Peetulle tietenkin oli, että jos haluat jotain omaa ruokaa mukaasi, kannat sen itse. Ja niin sai Peetukin oman repun selkään :)

 Reppu on ollut olemassa jo Peetun alkuvuosilta, mutta nyt se oikeastaan pääsi vasta tarpeelliseen käyttöön.

Peetu ja Bella joen rannassa. Vesi oli mitä ilmeisemmin murtovettä, eli sekoittunutta joen vettä meriveteen, sillä tämä joki laskee mereen. Hieman koirat sitä joivat, mutta enemmän niitä kiinnosti kahlata joessa ja nuuskia rantaheinikkoa.

Peetu rantaheinikossa.

Kaikkia heinänkorsiahan ei aina voi kuvastakaan poistaa... Muuten niin terävännäköinen Peetuli siinä :)

Peetu oli kahlannut ja sen jälkeen kiinnosti onko kenelläkään tarjoilla mitään hyvää??

Reitti kulki lammashaan vierestä. Koirat eivät ilmeisesti havainneet lampaita sillä me olimme myötätuulessa. Tai sitten ne olivat niin kaukana ettei aiheuttanut sen suurempaa kiinnostusta.

Retkikuntamme suuntaa kohti sekametsää, metsä jossa siis lehti- ja havupuita.

Kaunista metsää, luonnonsuojelualuetta.

Kun ihmiset tutkivat opastaulua, Peetu päätti huilata.

Samoin Bella paini oman fleksinnarunsa kanssa opastaulun luona.

Vihdoin päästiin nuotiopaikalle, ja Peetukin sai hetkeksi riisua repun selästään. Hienosti se peittää emäntänsä nousemalla istumapuomille :)

 

Uskollinen katse Peetun naamalla :) 

"Sullon niitä hyviä tuola takin taskus! Niitä mä haluan."

No tottakai sinä niitä saat, laitahan tuosta suu makiaksi :)

Ja sama katseiden vaihtaminen jatkui...

Evästauon jälkeen oli matkan taas jatkuttava, nyt käännyttiin sitten jo takaisin päin.

Paluumatkalla ohitimme taas lammashaan, muttei lampaita ollut nytkään lähellä.

Joten päätimme vastakkaisella pellolla ottaa kaveruksista kuvat.

Joo lämmin alkaa tulla tässä auringonpaisteessa.

Joten eikun emäntä kaivamaan repustaan juomavettä.

Ja kyllähän se vesi maistuikin.

Reitti oli takaisin tulleessa samaa, ja käytimme koiria vielä vähän vilvoittelemassa joessa.

Iloinen ilme naamalla kun sai vähän joessa viilentyä :)

Kotimatkalla ajelimme vähän maisemareittejä ja poikkesimme Jurvan Säläisjärvellä leirintäaluella. Ilma oli niin kylmä kun tuuli ettei rannalla ihmisiä ollut. Peetu kävi vähän kastelemassa jalkojaan ja muuten sitä kiinnosti rantahietikossa olevat hajut :)

Reissu oli sen verran rentouttava, että toiveissa olisi ehtiä vielä tämän niin lyhyen kesäloman aikana vielä jonnekin luontoretkelle...

Uintia ja lenkkeilyä

Meidän uusi kaveri Bella, omistajansa kanssa kutsui meidät lenkille heidän maisemiinsa. Siellä saimmekin koko iltapäivän kulumaan kun meille tarjoiltiin kahveet vielä sitten lenkin päälle :) Maisemat olivat hienot ja uimaankin pääsi aina välillä. Tässä alla hieman kuvasarjaa päivän lenkistä, kännykällä otettuina, olkaa hyvät:

Peetu lenkin alkumetreillä, hieman arveluuttaa kun on ihan oudot maisemat.

Tarkistus vielä yläilmoihin kun takana olevasta voimalasta kuului huminaa, ettei se ääni vain ylhäältä kuulunut. No, ei Peetu pahemmin ääniä pelännyt tässä vain viivyttelin hieman kun halusin siitä kuvia kun toiset jo meni edellä :)

Nyt on katseen suunta oikea, sinne missä muutkin menevät.

Pian jo saavuimmekin paikkaan jossa pääsi uimaankin. Tässä ensin tarkistellaan maastoa rannassa.

Kiinnostus heräsi nopeasti vettä kohden, siellähän lenteli vaikka minkälaista lintua. Mutta ne ovat saavuttamattomissa, mennään sitä vastoin vain pulikoimaan ;)

Ja eikun menoksi veteen koko konkkaronkka!

Kuvan rajaus tarkoituksella Peetun takaa, vesi tekee hienon vanan kun Peetu kahlaa vedessä, kuin laiva joka lähtee satamasta :)

Tämä laiva ei aja karille - sillä on selvä suunta. Jokin haisu johdatti Peetun kivelle, siinä on varmaan jokin lokki tai muu lintu huilannut.

Kenties jokin herkullinen lintu...

Nella tutkailee mitä vedessä voisikaan tehdä...

Emännän jalkoihinhan sitä on hyvä tulla ravistelemaan kun on käynyt uimassa... Kiitos!

Ei muutakuin uudelleen kahlaamaan!

Välillä voi aina käydä rantaheinikossa juoksentelemassa ja taas on suunta kohti vettä.

Kaverini heitti koirille keppiä veteen, jota Nella kyllä hienosti nouti. Bellakin meni ihan vahingossa lähes uimaan kun Nellan perässä innostui veteen.

Nella odottaa että keppiä heitetään. Peetu antoi suosiolla kaverien noutaa keppejä, se ei niin uskalla lähteä uimaan jos ei jalat enää otakaan pohjaan. Tuolla tavalla se tykkää kahlailla vedessä, kun se kuvassa tekee, turvallisesti "jalat maassa".

 

Ja voihan sitä veden varassa vain seistäkin niin vilvoittaa mukavasti :)

Vedessä tutkailua...

Sitten on aika yrittää ainakin kuivatella itseään kun on tultu uimasta. 

Peetu on korkeammalla töyräällä kuin minä kuvasin sitä, näyttää hassulta kun se kurkottaa kohti ja jalat ovat pienet ja pää näyttää suurelta :)

Uitettu koira. Tai ainakin kahlaamassa käynyt :)

Olivat ne tytötkin pois vedestä, tässä jo tutkaillaan mikä maastossa tuoksuu.

No, ainakin veden rajassa jos ei enää ihan vedessä :)

Ja taas on kuivattelua rannassa. 

Kiva päivä ja kiva lenkki, erilaisissa maisemissa. Lopuksi pääsimme ihailemaan poroja aitauksen takaa ja kyllä ne olivatkin kauniita. Nella tunsi selvää kutsumusta kyseisiin eläimiin ja Peetukin oikein istui katsomaan että mitäs nämä ovat, vaikka poropari alkoikin sitten vetäytyä metsän suojiin omassa aitauksessaan. Kiitos Bellan omistajalle uusien lenkkimaastojen tutustumiskierroksesta!