Lopputalven ja ennenkaikkea alkukevään riemua

Aiemmassa postauksessa oli vain kännykkä kuvien taltioimiseen mukana kaverilenkillä, nytpä otettiin  mukaan kamera- että "kameramies"! Lähdimme Nurmon Paukanevalle jälleen koirien ja kaverin kanssa.

Alkumatkastahan sitten kuului paukahdos jostakin ja ajattelin että ei tässä nyt voikaan päästää Peetua irti, kun sitä niin alkasi pelottamaan äänen kuultuaan...

Kuten kuvasta huomaa, tuijottelu horisonttiin jatkui jonkin aikaa ja jatkoimme vain matkaa ja toivottiin ettei enää paukkuisi.

Mukana olivat siis kaverukset Nella ja Lyyli, niiden iloittelua kuvasimme sitten aluksi.

Lyyli pussaamassa Peetua.

Vahtailua jatkui vielä  jonkin aikaa, joten remmissä vielä varmuuden vuoksi. Nella haistelee tuuleen päin taustalla.

"Tummat silmät ruskea turkki..." ja voisi jatkaa vielä laulun sanoin "niihin kerran langeta sain..." Tuossa joku aika takaperin Peetu innostui Nellasta kun se haistoi sillä juoksut alkaneen. Oli hauska katsoa kun Peetu yritti ensin riehuttaa Nellaa leikkiin ja taisi siinä vähän refleksitkin vielä Peetulla toimia...

Mahtaakohan se taivaanranta pysyä hiljaisena...

Lyyli.

Kaverit yrittivät Peetuakin leikkiin. 

Tarkkailua puolin ja toisin.

"Voi turkanen", on vähän kuin Peetun ilme...

Tässä kuvassa luulisi olevan useampikin kuin kaksi koiraa, jalkoja ainakin näyttää olevan paljon...

Vihdoin päästettiin Peetukin irti ja niin se lähti vaaleaverikön matkaan.

Peetu.

Peetu pääsemässä vauhtiin...

Ja niin lähdetään juoksemaan kohti.

Ja tullaan lähemmäs.

Vauhtia ei himmata yhtään.

Loppuun asti täysillä.

Pois alta risut ja männynkävyt!

Mäntyyn jätettiin viesti ja jatketaan taas matkaa.

Iloisuus ja varmuus kasvoi ja oli äänet unohdettu.

Peetuakin hymyilyttää kun saa jolkotella vapaana.

 

Laitetaas ryhmä koolle.

 Nellan mielestä siinä oltiin jo ihan riittämiin.

 

Ja taas mennään.

 Uudestaan ryhmä koolle.

Hieno pari :)

Kyllä vaan ovatkin :)

No vielä kolmas komea kuva.

Peetu oli taas tyytyväinen lenkin jälkeen, kun päästiin kotiin ja ruokailua vaan sitten odottamaan. Se on onneksi aika pieniin asioihin tyytyväinen ja sille riittää kun joku rapsuttaa ja seurustelee sen kanssa, ja onneksi useita päiviä kruunaa hyvät kaverit joiden kanssa päästään lenkille!

"Taidekuvia" ala kännykkä ja hämäryys

Kavereiden kanssa Nurmon Paukanevalla. Mukana riennoissa olivat Peetu, Lyyli, Bella ja Nella. Muutama kuvaotos kännykällä, ne nyt eivät silmiä laadullaan hivele, mutta jotain uutta jo joulun jälkeen...

Lyyli

Lyyli ja Peetu

Kahden koiran perät

Kaikille oli tiedossa namuja.

Kaverukset palkkioiden jaossa.

Vähälumista on täällä ollut talvi, onneksi toisaalta kun ollaan päästy sinne missa normaalisti tähän aikaan saisi liikkua vain suksilla. Ja tällä Paukanevalla on kiva käydä kun neva on jäässä muttei ole lunta liikaa niin jaksaa kulkea kun ei tarvi tarpoa hangessa.

Joulutervehdys kaikille!!

Niin se vain "joulu joutui jo taas pohjolaan..."

Tässä toivotamme muutaman kuvan kera kaikille Peetun päiväkirjaa seuraaville Oikein herkullista Joulua ja rutkasti iloa Uuteen Vuoteen 2014!

Alla ne kuvat joita ei valittu painettavaan korttiin, mutta ansaitsevat silti tulla nähdyiksi :)

Rekvisiitat häiritsivät kuva-asettelussa
sen verran ettei tämä päätynyt kortiksi.

***

***

***

Hei hei Joulupukki! Olen ollut kiltti,
kai tuot tänäkin vuonna lahjoja??

***

Noh, tässä nyt ei selittelyitä kaivata,
miksei tästä tehty joulukorttia ;)

***

***

 ***

Koiria kuviin

Laitoimme pitkästä aikaa taustakangasta kehiin ja istutimme koiria joulukorttikuviin. Varsinaiset taideteokset nähdään vasta lähempänä joulua, ja kortit saapuvat onnekkaille postissa tai sähköisenä, joihin tietenkin valittiin se paras poseeraus ja hienoin asettelu ym :)

Tässä sitten tälläistä härdelliä kuvausten päätyttyä, yritimme saada kaverukset nätisti samaan suuntaan, mutta härdelli oli nimensä mukainen:

Kuvissa Nella, Lyyli ja Peetu

 

Nämä olivat tosiaan kuvausten loputtua, siinä on jo taustakangaskin laskoksilla, kun Peetu istuu sen päällä :) Mutta onneksi korttikuvista saimme paljon "elegantimpia" ;) Oli huvittavaa, kun asennettiin paikkaa kuntoon alussa ja jo tuon kankaan paikalleen laitto sai Peetun heräämään siihen että mitä tässä tullaan tekemään. Kun sain matot paikoilleen se tulla tälläsi itsensä jo tuohon asemiin että nyt saa sitten alata mua kuvaamaan :) Eipä hirveästi tarvi Peetua (kun se on yksin) houkutella olemaan asennossa ja siitä saa rauhassa räppiä kuvia, onhan se jo konkari valokuvamallin urallaan... :)

Täytyy kyllä antaa täysi kymppi tytöillekin kuvia otettaessa! Nella ei ole oikein aiemmin tykännyt kun sitä on käsketty kuvauspaikalle, mutta nythän isosisko näytti Lyylille oikein malliesimerkkiä, kun poseerasi niin nätisti paikallaan. Ja tämä ystävämme pikku Lyyli sitten, niin hienosti se jaksoi maata tai istua omissa kuvissaan tai Nellan kanssa yhdessä, että komeat kuvat heistäkin sai aikaan!

Hauskaa Joulun odotusta kaikille!!

Uusi tuttavuus

"Hellanlettas sentään" - oli varmasti ensimmäinen ajatus kun tämän uuden tuttavuuden kanssa näimme ensimmäistä kertaa. Vanha ystäväni, jonka tulin tuntemaan jo Luka-bernin kautta otti nyt edesmenneelle esikoiskoiralleen seuraajan ja me treffattiin sitten koirien kanssa. Heh, täytyy hehkuttaa, että pienokaisen omistaja sanoi että Peetu oli tähän astisista kaikkein rauhallisin ja vähiten pelottava ensituttavuus ;)

Kävimme pienellä lenkillä ja alla pari kuvaa:

Tässä Hän on, Peetun uusi kaveri Lyyli (Mettänpeikon Kalligra Fia). Ikää Lyylillä on tässä noin 10 viikkoa.

Ison bernin touhut kiinnostivat pientä alokasta :)

 

Lenkin jälkeen juotiin kahveet ja koirat huilasivat lenkin päälle.

Lyyli oli kiinnostunut olemaan Peetun lähellä, mutta Peetu ei ihan ihokosketus läheisyydestä piittaa kenenkään kanssa, joten pieni välimatka ihmetytti varmaan Lyyliä, kun ei iso karhu ottanutkaan kainaloon...

Vielä on maailmassa monta, ihmeellistä asiaa...

Peetun ajatuksia olivat varmaan että pitääkö mun olla muka joku aikuisen roolimalli tässä hetkessä. Peetukin innostui leluista kun Lyyli ja Nella kantoivat joitain meidän leluja ja sekin oli innoissaan tyttöjen leikeistä.

Peetun näkövinkkelistä.

Nella harrastaa meillä ruokapöydän alla lepäämistä.

Eipä sitä Peetuakaan jaksanut koko aikaa ihmetellä, 

uni painaa pienen Lyylin simmuja.

Ja kunnon tirsat se likka ottikin.

Lyyli hivuttautui lähemmäs makaavaa Peetua, ja kyllä ne noinkin näköjään tykkäsivät lepäillä.

Peetun tyypillinen makuuasento lattialla jos ei olla nukkumassa.

Sitten havahduttiin oven ääneen...

Lyyli oli myös ovella katsastamassa mutta vähän taaempana mitä ne isommat kaverukset oikein touhottaa siellä ovella tulijaa.

Kyllä sieltä joku talon asukki vielä töistään kotiutui, ja sitä eväspussia piti nuuskia  olisiko siellä mitään tarjottavaa. 

Peetu oli tapansa mukaan innoissaan kotiväen paluusta ja täpyytti jaloissa niin ettei päässyt Lyyli kun katselemaan takaa että joku uusi ihminen sieltä tuli.

Sitten mentiinkin taas lepäämään, Peetun paikka jonne Lyyli seurasi Peetua. Tarkkailee että mites kuuluu nyt sitten olla.

Okei, eli näin pää jalkojen väliin ja takajalat hivenen sivulle. Näin siis makoillaan tässä sun nurkassas.

Mukavia hetkiä tälläisen pienen paaperon kanssa varmasti riittää ystävälläni ja kehitystä on kiva seurata kun tapaamme aina silloin tällöin.