Joulutervehdys kaikille!!

Niin se vain "joulu joutui jo taas pohjolaan..."

Tässä toivotamme muutaman kuvan kera kaikille Peetun päiväkirjaa seuraaville Oikein herkullista Joulua ja rutkasti iloa Uuteen Vuoteen 2014!

Alla ne kuvat joita ei valittu painettavaan korttiin, mutta ansaitsevat silti tulla nähdyiksi :)

Rekvisiitat häiritsivät kuva-asettelussa
sen verran ettei tämä päätynyt kortiksi.

***

***

***

Hei hei Joulupukki! Olen ollut kiltti,
kai tuot tänäkin vuonna lahjoja??

***

Noh, tässä nyt ei selittelyitä kaivata,
miksei tästä tehty joulukorttia ;)

***

***

 ***

Koiria kuviin

Laitoimme pitkästä aikaa taustakangasta kehiin ja istutimme koiria joulukorttikuviin. Varsinaiset taideteokset nähdään vasta lähempänä joulua, ja kortit saapuvat onnekkaille postissa tai sähköisenä, joihin tietenkin valittiin se paras poseeraus ja hienoin asettelu ym :)

Tässä sitten tälläistä härdelliä kuvausten päätyttyä, yritimme saada kaverukset nätisti samaan suuntaan, mutta härdelli oli nimensä mukainen:

Kuvissa Nella, Lyyli ja Peetu

 

Nämä olivat tosiaan kuvausten loputtua, siinä on jo taustakangaskin laskoksilla, kun Peetu istuu sen päällä :) Mutta onneksi korttikuvista saimme paljon "elegantimpia" ;) Oli huvittavaa, kun asennettiin paikkaa kuntoon alussa ja jo tuon kankaan paikalleen laitto sai Peetun heräämään siihen että mitä tässä tullaan tekemään. Kun sain matot paikoilleen se tulla tälläsi itsensä jo tuohon asemiin että nyt saa sitten alata mua kuvaamaan :) Eipä hirveästi tarvi Peetua (kun se on yksin) houkutella olemaan asennossa ja siitä saa rauhassa räppiä kuvia, onhan se jo konkari valokuvamallin urallaan... :)

Täytyy kyllä antaa täysi kymppi tytöillekin kuvia otettaessa! Nella ei ole oikein aiemmin tykännyt kun sitä on käsketty kuvauspaikalle, mutta nythän isosisko näytti Lyylille oikein malliesimerkkiä, kun poseerasi niin nätisti paikallaan. Ja tämä ystävämme pikku Lyyli sitten, niin hienosti se jaksoi maata tai istua omissa kuvissaan tai Nellan kanssa yhdessä, että komeat kuvat heistäkin sai aikaan!

Hauskaa Joulun odotusta kaikille!!

Uusi tuttavuus

"Hellanlettas sentään" - oli varmasti ensimmäinen ajatus kun tämän uuden tuttavuuden kanssa näimme ensimmäistä kertaa. Vanha ystäväni, jonka tulin tuntemaan jo Luka-bernin kautta otti nyt edesmenneelle esikoiskoiralleen seuraajan ja me treffattiin sitten koirien kanssa. Heh, täytyy hehkuttaa, että pienokaisen omistaja sanoi että Peetu oli tähän astisista kaikkein rauhallisin ja vähiten pelottava ensituttavuus ;)

Kävimme pienellä lenkillä ja alla pari kuvaa:

Tässä Hän on, Peetun uusi kaveri Lyyli (Mettänpeikon Kalligra Fia). Ikää Lyylillä on tässä noin 10 viikkoa.

Ison bernin touhut kiinnostivat pientä alokasta :)

 

Lenkin jälkeen juotiin kahveet ja koirat huilasivat lenkin päälle.

Lyyli oli kiinnostunut olemaan Peetun lähellä, mutta Peetu ei ihan ihokosketus läheisyydestä piittaa kenenkään kanssa, joten pieni välimatka ihmetytti varmaan Lyyliä, kun ei iso karhu ottanutkaan kainaloon...

Vielä on maailmassa monta, ihmeellistä asiaa...

Peetun ajatuksia olivat varmaan että pitääkö mun olla muka joku aikuisen roolimalli tässä hetkessä. Peetukin innostui leluista kun Lyyli ja Nella kantoivat joitain meidän leluja ja sekin oli innoissaan tyttöjen leikeistä.

Peetun näkövinkkelistä.

Nella harrastaa meillä ruokapöydän alla lepäämistä.

Eipä sitä Peetuakaan jaksanut koko aikaa ihmetellä, 

uni painaa pienen Lyylin simmuja.

Ja kunnon tirsat se likka ottikin.

Lyyli hivuttautui lähemmäs makaavaa Peetua, ja kyllä ne noinkin näköjään tykkäsivät lepäillä.

Peetun tyypillinen makuuasento lattialla jos ei olla nukkumassa.

Sitten havahduttiin oven ääneen...

Lyyli oli myös ovella katsastamassa mutta vähän taaempana mitä ne isommat kaverukset oikein touhottaa siellä ovella tulijaa.

Kyllä sieltä joku talon asukki vielä töistään kotiutui, ja sitä eväspussia piti nuuskia  olisiko siellä mitään tarjottavaa. 

Peetu oli tapansa mukaan innoissaan kotiväen paluusta ja täpyytti jaloissa niin ettei päässyt Lyyli kun katselemaan takaa että joku uusi ihminen sieltä tuli.

Sitten mentiinkin taas lepäämään, Peetun paikka jonne Lyyli seurasi Peetua. Tarkkailee että mites kuuluu nyt sitten olla.

Okei, eli näin pää jalkojen väliin ja takajalat hivenen sivulle. Näin siis makoillaan tässä sun nurkassas.

Mukavia hetkiä tälläisen pienen paaperon kanssa varmasti riittää ystävälläni ja kehitystä on kiva seurata kun tapaamme aina silloin tällöin.

Synttärit 31.10.2013

Peetu täyttää hienot 6 vuotta 31.10.
Onnea Rakkaalle nallekarhulle synttäreiden kunniaksi!!

Synttäreitä tullaan viettämään suht normaaleissa kuvioissa, arkipäivä näin halloweenin alla pistää varmaan emännän heilumaan imurin kanssa ja tälläisiä arkiaskareita tulemme tekemään Peetun kanssa :) Käymme toki mukavalla lenkillä kunhan työpäivä emännältä on takana ja sen jälkeen Peetu alkaakin odottamaan jo ruoka-aikaansa :)

Synttärilahjat ovat "käytännöllisiä", kuten monesti aikuiset ihmisetkin toivovat, ja Peetun "lahja" koostuu kahdesta asiasta. Ensimmäinen on aloitettu Synoquin-lisäravinteen syöttäminen. Peetu on jo reippaan viikon verran tätä saanut ja eron huomaa jo! Peetulla kun alkoi tapahtua ontumista aina silloin tällöin ja varsinkin pitkien lenkkien jälkeen tai kun nousi levosta ylös. Niin ajattelin ettei tälläine lisäravinne ikääntyvälle koiralle ole varmastikaan pahasta. Ja allekirjoitan tämän todellakin, sillä pariin otteeseen ollaan oltu kaverilenkillä, ja viimeksi kun oltiin Bella-bernin kanssa lenkillä tämän omistaja oikein kysyikin että mitä oikein on tapahtunut kun Peetu riekkui ja jaksoi ihan erilailla meuhuta Bellan kanssa, jota on oikeasti aika vähän aiemmin tapahtunut. Suosittelen kyllä lämpimästi!

Ja todellakin eron on huomannut ihan normijutuissa meidän keskenkin. Aamulenkeillä kuulemma Peetu oikein juoksee (laukkaa) vauhdikkaammin kuin aiemmin ja kun se on vastassa töistä tultaessa se joskus hyppää ihan kuin pikku pentuna ja ryntää vauhdilla kohti ja sukeltaa pää edellä jalkojesi välistä jääden siihen jalkojen väliin oikein painaen päätään vasten :)

Eli lyhyesti sanottuna energisempi tuntuu Peetu olevan ja nyt ainakaan tänään ei se mielestäni ontunutkaan kun kävelyllä kävimme.

Toinen "lahja" kuuluu alla oleviin kuviin. 

Lahja ei ole tuo nuunattavana oleva oranssi tyyny vaan tuo paikka... Meillä on ns. vierashuoneessa parisänky ja siellä huoneessa on myös tv. Monesti ollaan katsottu tv:tä tuosta sängyn päältä ja itse olisin aina kovasti halunnut että Peetukin saisi tulla siihen loikoilemaan. Kävimme isännän kanssa keskustelua jonkin aikaa puolesta ja vastaan ja minun kantani sitten "voitti" tässä keskustelussa. Ja oli kivaa sitten kun kaikki yhdessä istuimme sängyllä ja katselimme tv:tä. Peetu on ihan innoissaan kun sen käskee sinne kaveriksi. Se käy siellä joskus iltapissin jälkeen itsekseen makoilemassa muutaman minuutin mutta tulee pois kun ei me olla siellä sen kanssa ja rapsuttelemassa. Yönsä se menee nukkumaan jo sillä muutamia vuosia käytössä olleeseen sohvaan toiseen huoneeseen. Se on Peetun oma sohva ja siellä se nukkuu.

Onnea vielä kerran synttärisankarille Peetulle
ja rakkaille siskokultasille Iitalle ja Sintulle!!

Syysretki

Kuten jo kesälomalla kävimme luontoretkellä, päätimme vielä syksyllä lähteä päiväretkelle luontoon ja tällä kertaa suuntasimme Seitsemisen kansallispuistoon. Tämä oli myös kesälomaretki, sillä säästimme syksymmälle yhden lomaviikon ja sehän sopi keleiltäänkin tälläiseen mukavaan päiväpatikkaretkeen. Eväät pakkasimme tällä kertaa omiin reppuihin, sillä matkaa oli taivallettavana hieman pidempään joten emme "rasittaneet" Peetua repunkannolla tällä kertaa. 

Alla kuvia Seitsemisestä, jossa kävimme 3.9.

Kauniita lehtimetsäpolkuja alussa.

Pitkospuilta tutkailtiin maastoa.

 

Ladossa käytiin tutustumassa.

 Maastoisessa paikassa oli pitkät portaat.

Jotka tulimme rauhallisesti alas.

Reitin varrella oli leiriintymispaikka kauniin metsälammen rannalla.

 

Mutta me emme tarvinneet nuotiota leiripaikalta, sillä meillä oli Trangia-keitin mukana jolla lämmittelimme eväämme ja nautimme ne luonnon helmassa.

 

 

Tarkkana siinä Peetukin seuraa kun evästä on tulella :)

 Lämmin oli, ja huilitauko evästuokiolla teki hyvää.

Eväät oli nautittu ja matka jatkui. Metsäpolulla tietenkin poseeraukset.

Ja takaisin emännän luo.

Sammaloitunut kivikin otettiin korokkeeksi poseerauksille.

Reitin varrella oli toisetkin rappuset sekä kauniita kelottuneita puita.

Nyt kavutaan rappuset sitten ylöspäin.

Arvaa, kumpi ensin ylhäällä :)

Seitsemisessä on vanhoja kilpikuorisia mäntyjä.

Ihastellaan puolin ja toisin.

Soisemmassa maastossa oli taas pitkospuita.

Lähellä parkkipaikkaa oli lammashaka. Tullessamme kohteeseen aluksi Peetu ei nähnyt lampaita, mutta kuuli niiden määkimisen ja sitä alkoi se hieman pelottaa. Lähdimme sitten retkelle ensin, ja lopuksi kävimme aidan luona katsomassa lampaita kun olivat lähempänäkin. Peetu katseli niitä todella rauhallisesti, vähän vinkui että olisi varmaan halunnut päästä lähemmäs mutta lampaat eivät tulleet aidalle katsomaan meitä.

Näytti ihan siltä, kuin se olisi ollut jossain paimennustilassa, sen verran tarkoin se katseli lampaiden touhua. Olisiko jokin paimennusgeeni hieman noussut pintaan?