Kuten jo kesälomalla kävimme luontoretkellä, päätimme vielä syksyllä lähteä päiväretkelle luontoon ja tällä kertaa suuntasimme Seitsemisen kansallispuistoon. Tämä oli myös kesälomaretki, sillä säästimme syksymmälle yhden lomaviikon ja sehän sopi keleiltäänkin tälläiseen mukavaan päiväpatikkaretkeen. Eväät pakkasimme tällä kertaa omiin reppuihin, sillä matkaa oli taivallettavana hieman pidempään joten emme "rasittaneet" Peetua repunkannolla tällä kertaa.
Alla kuvia Seitsemisestä, jossa kävimme 3.9.
Kauniita lehtimetsäpolkuja alussa.
Pitkospuilta tutkailtiin maastoa.
Ladossa käytiin tutustumassa.
Maastoisessa paikassa oli pitkät portaat.
Jotka tulimme rauhallisesti alas.
Reitin varrella oli leiriintymispaikka kauniin metsälammen rannalla.
Mutta me emme tarvinneet nuotiota leiripaikalta, sillä meillä oli Trangia-keitin mukana jolla lämmittelimme eväämme ja nautimme ne luonnon helmassa.
Tarkkana siinä Peetukin seuraa kun evästä on tulella :)
Lämmin oli, ja huilitauko evästuokiolla teki hyvää.
Eväät oli nautittu ja matka jatkui. Metsäpolulla tietenkin poseeraukset.
Ja takaisin emännän luo.
Sammaloitunut kivikin otettiin korokkeeksi poseerauksille.
Reitin varrella oli toisetkin rappuset sekä kauniita kelottuneita puita.
Nyt kavutaan rappuset sitten ylöspäin.
Arvaa, kumpi ensin ylhäällä :)
Seitsemisessä on vanhoja kilpikuorisia mäntyjä.
Ihastellaan puolin ja toisin.
Soisemmassa maastossa oli taas pitkospuita.
Lähellä parkkipaikkaa oli lammashaka. Tullessamme kohteeseen aluksi Peetu ei nähnyt lampaita, mutta kuuli niiden määkimisen ja sitä alkoi se hieman pelottaa. Lähdimme sitten retkelle ensin, ja lopuksi kävimme aidan luona katsomassa lampaita kun olivat lähempänäkin. Peetu katseli niitä todella rauhallisesti, vähän vinkui että olisi varmaan halunnut päästä lähemmäs mutta lampaat eivät tulleet aidalle katsomaan meitä.
Näytti ihan siltä, kuin se olisi ollut jossain paimennustilassa, sen verran tarkoin se katseli lampaiden touhua. Olisiko jokin paimennusgeeni hieman noussut pintaan?
