Synttärisankari 31.10.

Viisi vuotta täyttävällä Peetulla on tänään synttärit! Päivä otettiin vastaan samoissa merkeissä kuin mikä tahansa muukin päivä, sillä olihan arkipäivä kyseessä ja isäntäväellä työpäivät edessä. Mutta koirahan rakastaa rutiineja joten hieman juhlistettiin sitten kun illalla pääsimme takaisin töistä kotiin!

Hienosti venyy Peetu! Pitäähän sitä venytellä huolella kun on päivätorkut ottanut.

 

Joo'o, on tainnut vahtikoira nukkua vartiovuorossaan kun noin haukotuttaa vieläkin... ;) No ei se mitään, ainahan ne koiran aistit on valppaina vaikka vähän nukkuisikin!

 

Peetu se on semmonen rauhaa rakastava "lössykkä" ja mukavuuksiakin se on alannut enemmän arvostaa. Aikoinaan se otti sille sallitun sohvan nukkumapaikakseen ja siellä se edelleen yönsä ja varmaan osan päivästäänkin nukkuu. Sohvan päällä on aina joku huopa suojaamassa sohvaa lialta, ja se lämmin ei tunnu siinä kohtaa haittaavan vaikka viileästä tykkää kuitenkin enemmän. Hieman on pelkoa tiettyjen asioiden suhteen tullut lisää, ja nuo kaikki ylhäältä päin tulevat äänet aiheuttavat aina epäilystä ja panikointia. Viime kesän ukkoskelit ja jatkuvat sateet vielä myrskyineen sai Peetun hieman pelkäämään tai ainakin hermostumaan jo pelkästä kovasta vesisateesta...

Synttäripäivän lounas Peetulle tarjoiltiin maksalaatikolla ja sen omalla herkkupuurolla höystettynä kera norminappuloiden. Jälkkäriksi se sai sitten loppuillaksi pureskeltavaa ydinluusta. 

Viisi hienoa vuotta Peetu siskoineen siis täyttää tänään ja lähetämmekin heille hännän ja koko koiran heilutukset, hännän niin hurjasti bernimäisesti heiluen!! Rakkaita terkkuja siis Iitalle uuden berninalun Allun kanssa ja Sintulle sinne Viljan vierelle!!

   

Syksyn väriloistoa

Lokakuuta mennään jo kovaa vauhtia ja blogissa ei paljoa ole tapahtunut. Meillä on aivan selvästi kuvaaja "lomalla" tai sitten hänellä on muita kiireitä kuin kiikuttaa kameraa meidän perässä mihin menemmekään! :)

Mutta hiljaiselosta huolimatta täälä blogin puolella meille kuuluu ihan hyvää. Syksy tuli ja ihanan viileät kelit. Mutta silti täytyy sanoa että Peetu on alannut nauttia aina vain enemmän sisätiloissa olemisesta. Kesällä jonkin verran jäi mielellään terassille illalla makoilemaan kun oli viileää.

Mutta tämä poika on sokerista! Meillä kun ei ole terassilla kattoa ja yhtenäkin kertana kun se jäi terassille ja sadekuuro yllätti, ei mikään rankkasade edes, vaan ihan ripsutellen tuli vettä kuulimme pienen raapaisun ovesta. Ja menimme katsomaan ja huomattiin että vähän oli piskotellut ja alannut sataa niin siinä Peetu seisoi oven takana hyvin tiiviisti odottamassa että pääsisi sisälle... Peetusta on kyllä tullut täysin "sohvaperuna", täytyy sanoa.

Siinä on ollut monesti lenkilläkin ihmisillä naurussaan pitelemistä kun menemme tuolla pyöräteillä ja tämä poika on päättänyt että "tämän lenkin suunta vois olla jo kotia kohti" niin sen ilmeestä jo näkee että kohta se kellahtaa selälleen ja jos on ruohikkoa se piehtaroi siinä kuin hevonen jalat nykien kohti taivasta, mutta jos on asvalttia se makaa siinä jalat kohti taivasta ihan paikallaan ja odottaa "että sano nyt jotain ja mä sitten tästä nousen"... On se kyllä aika hassu tapaus!

Muutamia kuvia saatiin otettua tuossa viikonloppuna kun sade taukosi edes hetkeksi. Sadettahan täälä pohjanmaalla on nyt tullut ihan tulviksi asti, huh huh...

 

Vielä on lehdet puissa ja kaunista ruskaakin jonkun verran.

 Tämä kuva ihan vain hauskan ilmeen takia.

Kylläpä on tarkkaavainen ilme.

Kodan "vartija".